Kun mietin rotua shetlanninponi ja sitä mitä kokemuksia minulla on siitä rodusta nuoruusvuosinani, voisin vannoa että ensimmäiset sanat mitä tulee mieleen on jääräpäinen ja määrätietoinen. Ja onhan se paikkaansa pitävä väite myös Tian kohdalla, mutta jollain asteella se jääräpäisyys ja määrätietoisuus kumpuaa tästä ponista enemmän positiiviseen vivahteeseen kuin negatiiviseen. Jääräpäinen Tia-poni kun jotain tahtoo se sitä tahtoo vaikka väkisin ja sinne mennään sitten vaikka läpi harmaan kiven.
Ehkä siis oikeas sana kuvaamaan Tiaa olisi periksiantamaton. Se haluaa aina yrittää uudestaan ja antaa vielä vähän enemmän. Se on hirveän viisas poni kaikella tavalla ja se oppii asiat nopeasti. Esimerkiksi kärryille opettaminen oli aivan naurettavan helppoa. Muutaman kerran ajettiin takaa ilman kärryjä ja sen jälkeen heitettiin kärryt perään ja tamma mennä tepsutteli kun vanha tekijä. Sillä hetkellä tosin mietin että pitäisikö sittenkin vain alkaa harrastamaan vaikka valjakkoajoa ponin kanssa, sillä tammalla on todella näyttävä ravi. Hoitaessa Tia käyttäytyy hyvin ja tykkäänkin kääriä ponia pumpuliin siinä missä kaikkia muitakin ravureita. Tia käyttää yhtälailla pinteleitä ja kylmäpatruunoita kun muutkin starttihevoset. Ainut hieman päänvaivaa aiheuttava tekijä on kengitys, sillä siitä Tia ei oikein pidä. Eikä sen pieni koko ainakaan auta yhtään asiaa ja sitten kun se kengittäjä kenkää siellä polvillaan ja poni päättää karata ylöspäin.. On kaikilla siinä vaiheessa pinna ehkä hieman kireällä. Muuten kaikki hoitotoimenpiteet, kuljetukset ja eläinlääkärit - hierojia unohtamatta - sanovat Tian olevan ehdottomasti heidän lempiasiakkaitaan.
Tian määrätietoinen jääräpää luonne tulee hyvin esille ajettaessa. Tamma on todella laukkaherkkä, mutta oikeanlaisella otteella siitä saa aivan mielettömästi irti. Tia rakastaa kaikenlaista liikkumista ja lenkille lähdetään mielellään. Myönnän kuitenkin olevani todella laiska ajamisen suhteen sen kanssa ja yleensä otankin sen hölkkälenkille mukaan käsihevoseksi. Siinä Tia saa tehdä reippaan lenkin kun ajokaveri tekee vaan rentoa hölkkää. Tia on myös käynyt irtohyppäämässä ja naapurin tyttö on muutaman kerran sillä ratsastanut ja sekin näyttää hoituvan ilman ongelmia. Ajaessa siis ehkä suurin ongelma on sen älytön herkkyys. Se haluaisi kovasti mennä ja joskus kun ravin vauhti ei riitä se koittaa laukalla. Ja sitten taas kun se on todella herkkä se tiputtaa kyllä nopeasti raville takaisin, mutta sitten vauhtiin pääseminen ottaa taas hieman aikaa. No, mutta kuten sanoin sehän vain kostautuu kun omistaja on joskus astetta laiskempi ja ei jaksa lenkkeillä kärryjen kanssa niin usein että tätä ongelmaa korjattaisiin hetkessä. Pieniä askelia kohti parempaa lopputulosta!
Tia rakastaa raveja. Kun sille kotona kääritään ravipintelit jalkaa, vaihdetaan raviriimu päähän ja puetaan Magneettiloimi päälle, se tietää kyllä minne ollaan menossa. Katoksilla se seisoo ja tarkkailee ympäristöä silmät kirkkaana. Kaikki valjastamisesta lämmitykseen ja lämmityksestä vielä aina starttiin onnistuu ilman mitään komervenkkejä. Starttikin sujuu varmasti mutkattomasti, mutta joskus poni vain ottaa hieman liikaa kipinää muista kanssakilpailijoista. Paalulta lähtiessä ollaan eniten pulassa, sillä jos poni joutuu juoksemaan pitkän matkaa yksin ja loppusuoralla joku tulee rinnalle ja poni havaitsee sen lappujen takaa.. Siinä sitten ollaan kirittämässä. Sillä voitontahtoa on ja samalla sitä jääräpäisyyttä. Jos siis ei ravilla pysytä kaverin mukana, joskus saatetaan koittaa laukalla. Näissä tilanteissa vaan kuskilta vaaditaan pirusti ponin ajatuksen ja mielialan lukua ja sitä kautta taitavaa ajamista.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti